Vuosi on vierähtänyt edellisestä päiväkirja-merkinnästä. Siihen vuoteen on mahtunut paljon. Olen päässyt maistamaan miltä käytännön työ musiikkiterapeuttina maistuu. Neurologista musiikkiterapiaa, musiikkipsykotetapiaa, etäterapiaa ja monenlaista asiakasta ja prosessia on mahtunut tähän vuoteen. Musiikkiterapeuttisista menetelmistä olen käyttänyt mm. soittamista, laulamista, biisinkirjoitusta, musiikin kuuntelua, improvisaatiota, toiminnallista musiikkiterapiaa (TMT), rytmistä auditiivista stimulaatiota (RAS), musiikkimaalausta, kuvionuotteja, musiikkirentoutusta ja musiikin tahtiin liikkumista. Olen saanut kunnian olla myös käynnistämässä musiikkiterapian ja perinteisen neurologisen kuntoutuksen rajapintoja rikkovaa musiikkiteknologia-projektia. 

Espoon Sairaalassa pääsin jo toistamiseen suorittamaan käytännönharjoittelujakson musiikkiterapeutti Sari Laitisen opissa. Jaksolla keskityimme erityisesti neurologiseen musiikkiterapiaan ja psykogeriatriaan. TMT ja RAS tulivat tutuiksi. Samoin kuvionuotit ja LouhiPlayn SenseBoardin hyödyntäminen kuvionuoteilla soitettaessa.

Kaiken tämän ohella olen myös opiskellut pianonsoittoa ja tehnyt omaa musiikkia. Monet näistä (esim. Viljaa vaan ja Lumi peittää maan) olen rustannut junassa Jyväskylän ja Helsingin välillä. Valmiit biisit löytyvät nyt Spotifysta nimellä MINTTUMAA.

Odotan innolla tulevaa syksyä ja klinikkaharjoittelua EinoRoihassa. Lupauduinpa mukaan Musiikkiterapiayhdistysen toimintaankin. Vielä kun keksisin, miten saisin ajan riittämään tähän kaikkeen päivätyöni ja perheen ohella 😅 No ainakaan se ei innostuksen ja/tai motivaation puutteesta tule jäämään kiinni!

Ensimmäinen harjoitteluni Espoon sairaalassa on nyt takana. Päällimmäisenä mielessä kiitollisuus. Takataskuun jäi paljon kokemuksia ja oivalluksia, joista päällimmäisenä kuntoutujan kuntoutusprosessi kokonaisuutena, jonka alkusykäyksen osana musiikkiterapia voi toimia. Harjoittelussa myös konkretisoitui se, että terapiamuodolla ei viime kädessä ole niin suurta merkitystä vaan enemmän vaikuttaa terapeutin oma persoona ja se, että uskaltaa panna itsensä likoon ja tietysti se, että yhteys kuntoutujan löytyy, terapiasuhde toimii ja siinä musiikilla on iso rooli.

Omien kuntoutujieni kanssa koin, että yhteys löytyi ja terapiasuhteemme toimi. Sain kokea ihan mielettömiä onnistumisen kokemuksia. Koin, että työlläni todella on merkitystä. Uskon, että pystyin vaikuttamaan positiivisesti molempien kuntoutujieni psyykkiseen prosessiin ja saamaan aikaan muutoksen näinkin lyhyessä ajassa. Saimme kulkea hetken aikaa samaa polkua ja koin, että se oli molemmin puolin miellyttävä kokemus. Jätimme jälkemme toisiimme. Tulen muistamaan nämä kohtaamiset loppu ikäni ja olisi kiva saada myöhemmin kuulla mihin elämä on heidät johdattanut.

Sain myös olla mukana vetämässä musiikkiterapia-ryhmiä. Siinä minulle haastavinta oli 50- ja 60-luvun kappaleiden haltuun ottaminen. Kymmenien tuntien harjoittelusta huolimatta en ihan kaikkia ”Muistaakseni laulan” kansion 40 kappaletta saanutkaan haltuun niin, että olisin pystynyt ne kitaralla soittamaan ja laulamaan. Vaikeinta oli kappaleen aloittaminen. Miten saada kiinni punaisesta langasta, joka on solmussa? Suurimman osan sentään hallitsin ja transponoin kappaleet omaan äänialaani sopiviksi. Ryhmä otti minut ihanasti vastaan ja soitinpa heille yhden oman kappaleenikin. Suunnittelin lautapelin, jolla ohitimme iän ikuisen ”kuka haluaa valita seuraavan kappaleen” -dilemman ja annoimme arpakuution päättää. Ryhmä oli menestys ja sain paljon positiivista palautetta. Koin, että vaikeuksista huolimatta kehityin soitto- ja laulutaidossani ja kykenin luomaan ryhmään yhteyden. Ryhmäläiset saivat kokea musiikillisen tuokion, jossa kivut ja sairaudet jäivät hetkeksi taka-alalle ja he saivat matkustaa nuoruutensa kesähetkiin, tanssilavoille ja juhannusjuhliin, muistella lapsuuden kesiä ja souturetkiä. Ja siitähän tässä on lopulta kysymys. Nuoruuden kulta-ajat ovat ehkä heillä jo takana, mutta musiikin avulla he voivat kokea ne samat tunteet uudestaan. Musiikki ja yhdessä laulaminen kaatavat raja-aitoja ja hetken he saavat kokea olevansa yhtä suurta perhettä. Musiikilla on voima tuoda mukanaan iloa ja lohdutusta ja antaa toivoa tulevaan.

Mietin myös laulamisen voimaa – miten helppo laulun kautta on löytää yhteys ennestään tuntemattomaan ihmiseen ja sitoa hetkeksi kokonaisia ryhmiä yhteen! Sain ensikosketuksen myös yhteen – minulle uuteen musiikkiterapian muotoon: melodinen intonaatioterapia. Se jäi kiinnostamaan – mitenköhän paljon sitä musiikkiterapiassa käytetään? On selvästi toimiva työkalu puheterapian rinnalle afasiasta / dysartriasta tms. oireista kärsivien kanssa. Katsoimme myös Teppo Särkämön luennon musiikin voimasta ikääntyvien aivojen kuntouttajana ja kuulin lisää Helsingin Yliopistossa käynnissä olevasta tutkimusprojektista, jossa muusikko Heikki Salo yhdessä kollegojeni Sari Laitisen ja Maiju Lehtosen kanssa suunnittelevat lauluja, jotka helpottavat AVH-kuntoutujien arkirutiineja – melodista intonaatioterapiaa tavallaan sekin.

Kiitokset vielä Sari Laitiselle, joka mahdollisti harjoitteluni, oli tukena joka käänteessä ja antoi hyviä vinkkejä musiikkiterapian minua aina vain enemmän ja enemmän ihmetyttävään maailmaan ❤️

Olen tehnyt neurologista kuntoutusta fysioterapeuttina käytännössä koko aikuisikäni ja koen sen elämäntehtäväkseni. Olen sukeltanut musiikkiterapian maailmaan jo perus- (25op) ja aineopintojen (50op) sekä musiikkiterapeutin koulutukseen kuuluvien psykologian perusopintojen (25op) verran. Nyt edessä on vielä kolmen vuoden ammatilliset eli kliiniset opinnot (80op). Kävin vuosi sitten neurologisen kuntoutuksen (Bobath) erikoistumiskoulutuksen, minkä jälkeen olen katsonut asioita vähän eri näkökulmasta. Sitä ennen suoritin 1,5 vuotta kestäneen BioPsykoSosiaalisen työotteen koulutuksen, mikä puolestaan muokkasi tapaani kohdata ja löytää yhteys asiakkaan kanssa. Työssäni olen huomannut, että asiakkaalle mieleinen musiikki motivoi ja avaa tietynlaisia portteja paikkoihin, joihin on muuten hankala tai jopa mahdoton päästä. 

Musiikki on minulle rakas harrastus, mutta sen osalta minulla on vielä paljon opittavaa. Tilanne on vähän sama kuin jos olisin koko ikäni kengittänyt hevosia ja nyt haluaisin oppia puhaltamaan lasia., mutten tiedä taiteesta mitään. Työkalut pysyy kuitenkin käsissäni ja olen valmis käärimään hihat. Olen toiminut 26 vuotta aikuisneurologisten kuntoutujien ja Kelan lääkinnällisen kuntoutuksen parissa ja tiedän, että musiikkiterapeuttiset menetelmät yhdistettynä fysioterapiaan on tehokas kombo, jota Suomessa ei ehkä vielä osata riittävällä tasolla hyödyntää.

Musiikkiterapia neurologisessa kuntoutuksessa vaatii monenlaista osaamista ja laajaa ammattitaitoa sekä monipuolista menetelmien ja työkalujen hallintaa. Minua kiinnostaa erityisesti Jyväskylässä kehitetty NAMT (Neurologinen Aktiivinen MusiikkiTerapia) -menetelmä ja sen käyttö varhaisvaiheen kuntoutuksessa erityisesti AVH-asiakkaiden kanssa. Toisaalta fysioterapeuttina minua kiinnostaa kovasti myös TMT (Toiminnallinen MusiikkiTerapia) -menetelmä, sillä koen sen struktuurin ja toimintaidean kaiken kaikkiaan nerokkaaksi. Odotan innolla uuden oppimista enkä ole koskaan ollut mistään näin innoissani koko elämäni aikana. Samalla teen jatkan fysioterapautin työtäni avokuntoutuksen puolella ja pääsen jatkuvasti soveltamaan oppimaani käytäntöön.

Tervetuloa oppimaan uutta ja jakamaan ajatuksia ja oivalluksia matkallani musiikkiterapian maailmaan. Melkoista aiviomyrskyä luvassa, mutta ei anneta sen haitata.

Ilkka Alangon sanoja lainatakseni:

Matka on syvä mut sä hukut siihen jos otat sen ja purematta nielet. Vain kivi pieni juuttuu aallokkoon. Jatkaa on hyvä kun on kädet täynnä voimaa kuljettaa tätä laivaa. Myrsky tuo vaan rikkautta tullessaan.